Mittwoch, 8. März 2017

Santa Cruz odottaa



Adios amigos!

Montag, 6. März 2017

Kirjoja ja kukkia

Luin Lumiomenan Katjan blogista arvostelun Hilary Mantelin kirjasta Vain varjo häälyväinen ja luulen, että se on kirja minun makuuni. Eipä sitten muuta kuin katsomaan mitähän se maksaa Amazonissa ja sieltähän se löytyy, taas hintaan yksi eurosentti.


Joku aika sitten ostin myös sentin hintaan Sadie Jonesin Kotiinpaluu, joka kuulostaa muutaman sivun luettuani niin hyvältä, että se on nyt ihan pakko ottaa mukaan lomalukemiseksi, vaikka se onkin hardcover. Se onkin se huono puoli noissa kierrätetyissä kirjoissa, että ne ovat useimmiten hardcover ja itse olen painon takia enemmän pokkarin ystävä.


Lisää matkalukemista toi meille eilen kummipoika: hyvät arvostelut saanut matkakertomus Etelä-Amerikasta, meitä kiinnostaa tällä hetkellä tietyistä syistä Ecuador ja Peru.




Ulkona luonto ei oikein tiedä olisiko talvi vai kevät, kun jouluruusu kukkii sulassa sovussa pienten narsissien kanssa. En tiedä, mikä tuolle jouluruusulle on tänä vuonna tullut, kun se on kasvanut niin valtavan isoksi.




Samstag, 4. März 2017

Värikästä ruokaa

Tänään meillä on aperitiivin kanssa tarjolla tummanvihreää purjosta ja viinirypäleöljystä tehtyä "öljyä", johon kastetaan leipä. Toimme sitä viime viikonlopun hotellista mukanamme. Kysyimme tarjoilijalta, miten sitä tehdään ja saimme kuulla, että siihen käytetään purjosta se tummempi osa, joka normaalisti menee roskiin ja sitä keitetään tuntikausia jos ei päiväkausia +60C Thermomixissä viinirypäleöljyn kanssa. Googlasin suomalaisilta sivuilta rypäleöljyä ja huomasin, että sitä käytetään Suomessa enemmän kosmetiikassa kuin keittiössä, mutta se on oikein hyvä salaatinkastikkeeseen ja myös tähän vihreään herkkuun. Meistä tuo on todella taivaallisen makuista tuoreen leivän kanssa, katsotaan maistuuko illan vieraille.


Punainen ruoka on tänään papaijasalaatti, johon tulee papaijaa, punaista chilipalkoa, punasipulia, tuoretta inkivääriä, oliiviöljyä, fariinisokeria ja limetinmehua.


Luonto alkaa myöskin tuoda värejä esiin ja täällä näkyy jo paljon erivärisiä krookuksia ja narsisseja ja tulppaanitkin pukkaavat päätään ylös. Ajattelin tänään ulkona kävellessäni, että on oikeastaan suuri virhe lähteä keväällä matkalla, kun jää näkemättä näiden kaikkien kukkien aukeaminen kotipihassa, mutta minkäs teet, nyt on sitten katseltava leguaaneja ja kilpikonnia, kun ollaan leikkiin lähdetty.

Donnerstag, 2. März 2017

Enää vain viikko

ja sitten


Vierashuoneen sänky alkaa täyttyä vaatteista ja kaikenlaisista tykötarpeista, jotka lähtevät mukaan. Apteekkariystäväni lähetti care-paketin lääkkeitä kaiken varalle. Viherkaihilääkettäkin saimme, sitä käytetään vuoristotaudin ehkäisyyn, mutta ehkä kokalehtien pureskelu tepsii eikä tarvita lääkettä. Vähän kyllä pelottaa, kun korkein paikka on 4400m korkeudessa, hui.


Dienstag, 28. Februar 2017

Karnevaalipakolaisten ulkoilua ja mässäilyä

Pakomatkamme sujui taas kivasti, säätiedotuskaan ei pitänyt paikkaansa eli tuuli, sade ja lumi eivät näyttäytyneet sittenkään.
Paikkakunta oli tuttu, kävimme siellä ensimmäistä kertaa toissavuonna syntymäpäivänäni, oikein söpö pikkukaupunki Pohjois-Hessenissä.

Hotelli on todella luksuspaikka, mutta varasimme sen jo paljon ennen joulua secretescapes-sivun kautta todella edulliseen hintaan. Vasemmasta ikkunastamme näkyi kaupungin ihana vanha raatihuone


ja oikeasta ikkunasta näkyy vastapäätä oleva hotellin Spa, jonne pääsee maanalaisen käytävän kautta.


Kymmenisen kilometriä hotellista on Ederseen luonnonpuisto ja patikoimme siellä nauttien keväisestä päivästä. Myrsky oli jyllännyt sielläkin ja kerran jouduimme palaamaan toiselle polulle, kun emme kerta kaikkiaan päässeet kiipeämään kaatuneiden puiden yli. Myrskyn aikana siellä olisi ollut hengenvaarassa.





Lähistöllä on kivoja pikkukaupunkeja, joista löytää paljon vanhoja puuristikkotaloja. Kävimme mm. Korbachissa ja Bad Wildungenissa. Bad Wildungenin kirkossa oli sattumalta urkukonserttikin ihan meitä varten. Kirkon alttaritaulu on ehdottomasti näkemisen arvoinen.




Tykkään aina lueskella näiden vanhojen talojen seinällä olevia tekstejä, joissa on usein vähän vinoilua kateellisille naapureille. Ylemmän talon seinällä lukee suunnilleen näin:
Kadehtijoita on minulla paljon, jotka eivät minulle kuitenkaan mitää anna, täytyyhän heidän nähdä omin silmineen, että elän. Jumala meidän kaikkien kanssa
Alemman talon oven yläpuolella lukee: Jumala lahjoittakoon kaikille, jotka meidät tuntevat, vielä paljon enemmän kuin he suovat meille.


Älkää te nyt sitten kadehdiko meitä sunnuntai-illan ateriastamme hotellimme yhden Michelin-tähden ravintolassa, joka oli mielestäni parempi kuin joulukuinen kolmen tähden rafla. Söimme viiden ruokalajin menun, ylemmät kaksi ovat amuse gueule.


Freitag, 24. Februar 2017

Myrskyn jälkeen paistaa aurinko

Torstai-illan myrsky rikkoi naapureiden aidan ja heitti meidän lähes 10 kiloa painavan sinisen lampaan kyljelleen autotallin katolle.




Mutta aamulla tuuli oli tyyntynyt ja oli mitä kaunein ilma, tässä pari kuvaa sauvakävelyltä.



Karnevaalit on meneillään, kaupat sunnuntaina ja maanantaina kiinni ja kaikki baarit täynnä villejä karnevaalin ystäviä eli on parasta häipyä jonnekin, vaikkapa tänne:


Dienstag, 21. Februar 2017

Lautamies pääsi pälkähästä

Piti oikein googlata tuon otsikon sanojen etymologia. Pälkähä, mikä ihmeen pälkähä?
Studio55 kirjoittaa siitä näin:
Päläs on konkreettisesti suksen jalansija vanhanaikaisissa lenkkisuksissa. Kun päästään pälkäästä tai pälkähästä – pälkähästä on vanhanaikainen taivutusmuoto –, niin tarkoitetaan, että jalka pääsee irti siitä, missä se on kiinni. Tämä on hyvä asia esimerkiksi silloin, kun on mäkeä alas laskiessa kaatunut pahasti, saanut jumiutuneen jalkansa irti ja noussut pystyyn.
Lauta sanassa lautamies taas tarkoittaa Kotuksen mukaan ilmeisesti pöytää. 
Lautamies kuuluu tosiaan hyvin vanhaan lakikielen sanastoon ja lienee ollut käytössä jo varhain keskiajalla. Kirjallisia mainintoja sanasta on ensimmäisistä lainsuomennoksista alkaen, 1500-luvun lopulta: ”ottacon käräjäs kihlacunnan duomarild ia lautamiehild todistus kirian.” ”Jos lautamies åtta lahiat, ei ikänänsä pidä sittä laudalle pandaman.”

kuva Wikipedia

Allumies on lautamies, se on kansalaisuusvelvoite ainakin täällä Saksassa eli oikeus voi määrätä kenet tahansa Saksan kansalaisen lautamieheksi. Lautamies on maallikkotuomari, jonka ääni on yhtä arvokas kuin tuomarin eli kaksi lautamiestä voi äänillään voittaa tuomarin. Allumies on lautamies nuorisotuomioistuimessa ja hänen täytyy jo alkuvuodesta ilmoittaa, milloin ei ole esim. loman takia käytettävissä. Tähän asti tapaukset ovat olleet pienempiä rikoksia, kaikki migraatiotaustaisten poikien mutta älkää kertoko sitä Amerikan Akulle, ettei hän taas ala twittaamaan.
Tammikuussa Allumies ilmoitti oikeusistuimelle olevansa maaliskuussa kolme viikkoa lomalla. Reilu viikko sitten oikeudesta tuli tiedustelu, onko hän tosiaan lomalla ja pyydettiin jopa todistetta asiasta ja mies lähetti sinne matkatoimiston laskun, josta käy ilmi, että matkaa ei voi perua tai sen voi perua vain sairastapauksessa, jolloin vakuutus korvaa maksun. Saimme sen verran tietää, että kyseessä olisi ollut isompi asia, arvioidut istunnot noin 60 päivänä eli odotettavissa pitkä prosessi. Noista edellisistä pienistä, parin tunnin jutuista sai lautamies noin 40 euron korvauksen, noin isossa tapauksessa "palkka" onkin sitten useampia tuhansia.
Muutama päivä sitten älysimme, mistä jutusta on ilmeisesti kyse. 16 vuotiaasta kakarasta, joka on ollut yhteydessä sen iillä alkavan organisaation kanssa ja suunnitellut pommi-iskua.


Oltiin iloisia, että meillä oli matka varattuna, sillä matkustelusta ei olisi vähään aikaan tullut mitään eli siinä mielessä päästiin pälkähästä, mutta toisaalta kyseessä olisi mielettömän kiinnostava juttu ja melkein harmittaa, ettei tuollaista saanut kokea aivan läheltä, mutta me emme tietenkään halua luopua kauan haaveilemastamme  lomasta, jota ei niin vain voi siirtää.