Lämmin kesäkurpitsasalaatti

Kun ei kurpitsa oikein tahdo kelvata suomalaisille, tyrkytän tässä sitten kesäkurpitsaa.

500g mahdollisimman pienikokoisia kesäkurpitsoja
3 rkl rusinoita (tai vaihtoehtoisesti kuivattuja aprikooseja)
2 rkl balsamicoa
50g juuriselleriä
1 punainen paprika
1 punainen chilipalko
1/2 nippua minttua
1 valkosipulin kynsi
20g tuoretta inkivääriä
4 rkl oliiviöljyä
3 rkl pilkottuja hasselpähkinöitä
2 rkl kapriksia
2 rkl ruokosokeria (tai fariinisokeria)
suolaa, mustapippuria myllystä


Lisää etikkaan 2 rkl lämmintä vettä ja liota rusinoita siinä noin varttitunti.
Pese kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin 3cm paloiksi.
Putsaa selleri ja leikkaa ohuiksi kaistoiksi.
Putsaa paprika ja leikkaa kaistoiksi.
Poista chilistä siemenet ja leikkaa se pieniksi paloiksi.
Leikkaa minttu pieneksi.
Kuori ja raasta inkivääri.
Kuori valkosipulin kynnet.



Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kuullota siinä kesäkurpitsa ja selleri.
Lisää paprika, chili, inkivääri ja puristettu valkosipuli joukkoon ja jatka kuullotusta noin 3 min.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää sokeri, rusinat liemineen, valutetut kaprikset ja puolet mintusta.
Paahda pähkinät rasvattomalla pannulla.
Jaa salaatti neljälle lautaselle, koristele paahdetuilla pähkinöillä ja mintulla.
Tarjoa patongin kanssa tai lisukkeena kalan tai lihan kanssa.
Ohjeen olen ottanut joskus ranskalaisesta Elle-lehdestä ja se on mielestäni njam.

Itsy Bitsy Spider

Hämähäkki ja sade tekivät eilen yhteistyötä ja etupihan marjakuuseen syntyi tämä taideteos.

Syksyn värejä

Kävin vihanneskaupassa kurpitsaostoksilla ja valinnan varaa oli riittävästi. Tällä kertaa ostin muskottikurpitsan (kuvassa oikealla alhaalla) ja tein siitä kurpitsakeittoa, mutta totesin, että hokkaidokurpitsa on kyllä se paras ja sitä ei tarvitse edes kuoria eli ensi kerralla sitten taas hokkaidoa.

Kaunis koti

Toissaviikonlopun tapaaminen Schwarzwaldissa päättyi sunnuntaina yhteiseen aamiaiseen freiburgilaisten ystäviemme kauniissa kodissa. C. oli kattanut kauniin pöydän ja tehnyt mm. valtavan kulhollisen ihanaa hedelmäsalaattia.Ystävämme ostivat muutama vuosi sitten aivan "tavallisen" talon, mutta se on muuttunut heidän arkkitehtiystävänsä avulla todella valoisaksi ja kodikkaaksi.

Heftaa polveen

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten,
syöksy siihen suorin vartaloin, kahdella kierteellä,
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen
ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele,
että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.

Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

- Aino Suhola

kuva:hansaplast.de

‏اللغة العربية‎

Toi on arabiaa ja meilläkin on paljon Arabiaa. Paljon uutta sellaista, mutta myös jotain hyvin vanhaa.
Äidiltä on jäänyt perinnöksi kaksi maljakkoa

ja minulta Hannu ja Kerttu-kuppi.

Syysperjantaina

Kun aamuaurinko sai eilen lähistön kerrostalot näyttämään punaiselta ja lämpötila nousi tosiaan päivällä yli +25C, niin illalla tuli sitten karmea ukonilma ja luulin, että meidän talo räjähtää ja se ukkonen toi mukanaan vähän viileämmän  ja paljon syksyisemmän olon.

Minut on näköjään valittu harrastamaan edelleen köhänkehittelyä ja juon nyt sitten edelleenkin inkiväärihunajavettä ja teetä ja siirryn kuuntelemaan saksalaista syyslaulua.


Hauskaa viikonloppua, pysykää terveenä!

Photokina

Kalenterin mukaan nyt on syksy,vaikka lämpömittari onkin kiipeämässä lukemaan +25C.
Syyskuussa kaupunkiin tulee parin vuoden välein Photokina, valokuvausalan suurmessut. Sinne isänikin tuli jo 1950-luvulla tutustumaan valokuvausalan uutuuksiin. Matka alkoi lentokoneella Turusta Tukholmaan. Passia ei Suomessa siihen aikaan saanutkaan nopeasti poliisilaitokselta vaan se piti anoa maaherralta. Finnish Airlinesilla mentiin sitten Tukholmaan ja sieltä jatkettiin matkaa junalla Kööpenhaminan kautta Kölniin. Ei tainnut olla eksymisen vaaraa Turun lentokentällä siihen aikaan.

Kölnissä löytyi yksityismajoitus isän esperantistikontaktien kautta. Messuilla meni muutama päivä ja kun oltiin jo niin keskellä Eurooppaa, niin matka jatkui sitten vielä Pariisiin. Kylläpä on suomalaispoika varmaan ihmetellyt Pariisin hedelmäkaupan tarjontaa, sillä tuskin hän oli koskaan ennen nähnyt tuoretta ananasta.

EDIT: Photokinassa mukana myös suomalaisen Henrik Malmströmin näyttely On Borrowed Time.

Viehättävä Freiburg

Viikonlopun vietimme viehättävässä Freiburgissa Schwarzwaldin juurella yhdessä Allumiehen entisten työtuttavuuksien kanssa. Miehet asuvat eri puolilla Saksaa ja nyt on päätetty viettää yhdessä yksi viikonloppu vuodessa, ensi vuonna se on Hampurissa. Yhden pariskunnan kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä, muita emme ole nähneet kahdeksaan vuoteen, mutta silti kaikki oli niin tuttua, aivan kuin oltaisi tavattu koko ajan ja tunnelma oli todella kiva. Mukana on kovin mielenkiintoisia ihmisiä, yhden vaimo on esimerkiksi rikospoliisi Münchenissä ja hän kertoili taas jännittäviä juttuja.
Saksassa on intiaanikesä ja meillä oli aivan mahtavat kelit jo viikonloppuna. Maisemissa ei ollut valittamista niissäkään.

Freiburg on vihreä kaupunki, heillä on mm. vihreä ylipormestari ja ekologialla on tärkeä asema. Kuvassa on aurinkokennotalo, joka pyörii auringon mukana. Ei siis tarvitse aina tuijottaa samaa maisemaa samasta ikkunasta.

Kiipesimme ylös vuorelle ja vastaan tuli ravintola, joka ei valitettavasti ollut vielä auki, mutta istuimme sitten aurinkoon odottamaan.

Myöhemmin kävelimme alas kaupunkiin ja menimme katukahvilaan maistelemaan hyviä badenilaisia viinejä elsassilaisen Flammekuchenin kanssa.

Freiburgin katujen läpi virtaa monta kilometriä pieniä puroja (Bächle), jotka keskiajalla toivat käyttövettä Dreisam-joesta kaupungin asukkaille.

Sängyn pohjalta

Terveisiä vierashuoneemme sängystä, jonne jouduin maanpakoon räkätautini takia. Ihmettelen, miten tämä sama kroppa on voinut viikonloppuna kiipeillä Schwarzwaldin kukkuloita ja nyt ei tahdo jaksaa edes viereiseen huoneeseen lukemaan blogeja. Sain sentään viime yön yskänkohtausten välissä luettua Paul Austerin Näkymättömän. Loistava kirja, Paulilla on sana hallussa.

Out of office

Olen maanantaihin asti käkikelloseudulla Schwarzwaldissa patikoimassa ja tapaamassa miehen ensimmäisen työpaikan aikaisia työkavereita ja last but not least heidän kivoja vaimojaan, joita ei olla nähty kymmeneen vuoteen. Olemme aikanaan tehneet paljon incentive-matkoja yhdessä ja on tosi kiva tavata taas.

Award

Sain lumiomenalta näin hienon palkinnon, jonka ansaitsee vain jos paljastaa kolme itselle tärkeää asiaa ja yhden merkityksellisen valokuvan.

Tärkeää minulle on
1) mieheni, joka on täällä suuressa maailmassa minun koko perheeni, sillä meillä ei ole lapsia. Tässä kummipojan piirtämä kuva kyseisestä henkilöstä 40v synttärikutsussa.

2) peace, peace, & peace

kuva lainattu Picassolta

2) kirjat ja musiikki tai musiikki ja kirjat, en osaa valita. Molempia on tullut harrastettua nuoresta pitäen. Molemmat ottaisin mukaan autiolle saarelle.

Merkitykselliseksi valokuvaksi valitsin yhden jouluisen kuvan, jossa meillä oli jopa kaksi varalasta viettämässä jouluaattoa, tyttö Suomesta ja poika Saksasta. Kun meillä ei ole omia lapsia, on pakko turvautua varalapsiin ja olemme tosi iloisia, että he tulevat ihan vapaaehtoisesti meille.

Tämä palkinto on taitanut kiertää jos lähes kaikissa blogeissa. Annan sen eteenpäin kaikille ihanille lukijoilleni.

Syyskukkia

Vaikka pihassa kukkivat vielä kesän viime ruusut, kosmoskukat ja auringonhattu

kalenterin mukaan on SYYSkuu ja lähdin hankkimaan syyskukkia läheisestä puutarhakaupasta. Siellä oli joku asiakas jo väsähtänyt ja istuutunut lepäämään.

Ostin krysanteemin

ja sarviorvokkeja

ja irlantilaista kellokanervaa, vilkutukset saaren tytöille

ja nyt lähden kaupungille ja menen katsomaan, miten Jukka-Pekka Saraste selviää kenraaliharjoituksissa meidän radion sinfoniaorkesterimme kapellimestarina, joksi hänet on nimitetty. Tarjolla on Sibbaa.

Ensin katunäkymät ja seuraavaksi ...

Saksalaiset ovat vastustaneet Google Street View-ohjelmaa ja pelkäävät mitä Google keksii seuraavaksi.

Jos ette halua, että Google Inside View julkaisee paksusuolenne tähystyksen, pankaa tähän ruksi ja pikselöimme takamuksenne.

Kulttuurikirkossa

Sofi Oksasen kirja Puhdistus ilmestyi vihdoinkin elokuussa saksan kielellä ja kölniläinen kustantamo ja Kölnin Literaturhaus esittelivät kirjan eilen illalla Kulturkirchessä. Kulturkirche on vuonna 1889 rakennettu neogoottinen evankelinen kirkko, jossa pidetään sekä jumalanpalveluksia että erilaisia kulttuuritapahtumia.
Puhdistus-nimi on käännetty saksaksi Fegefeuer eli kiirastuli ja nimi sopikin sitten hyvin kirkkoon.
Paikallislehden lauantainumeron ylistävä artikkeli Sofista oli saanut paljon ihmisiä liikkeelle, ei ainoastaan suomalaisia vaan myös mm. Saksan tunnetuimman feministin, Alice Schwarzerin, joka istui aivan minun edessäni, ja kirkko oli viimeistä paikkaa myöten täynnä kuulijoita.

Paikallislehden toimittaja esitteli Sofin ja kertoi ensin vähän kirjasta. Sitten näyttelijä Anna Thalbach, joka on lukenut Fegefeuerin äänikirjan, luki eläväisesti otteita kirjasta. Kun Sofi tuli alussa lavalle, hän oli vähän hiljaisen näköinen, mutta kun toimittaja alkoi esittää kysymyksiä, hän vastasi todella kivasti ja sujuvasti englanniksi, oli oikein sympaattinen.
Saksankielinen lehdistö ylistää kirjaa kuusta taivaaseen. Sveitsiläinen Neue Züricher Zeitung pitää kirjaa henkeäsalpaavana ja vertaa sitä Tohtori Živagoon. Jos Sofin tähti on vasta nousussa, on odotettavissa galaktisia tapahtumia. Hyvä Sofi!
Olisin mielelläni ostanut kirjan signeerauksen kanssa tuliaisiksi ystävälleni, jonka tapaan viikonloppuna Freiburgissa, mutta jono oli niin pitkä, että en voinut jäädä odottamaan, kun olin autokuskina muille ja he halusivat kotiin. Nyt täytyy käydä ostamassa se nopeasti kirjakaupasta ennenkuin painos loppuu.

Sienimetsässä

tai myönnettäisköhän, että ostettiin tukkuliikkeestä 14 eurolla kilo tatteja ja niitä on syöty nyt sitten viikonlopun aikana vaikka missä muodossa ja herkullisia olivat.

Italialaisesta supermercatosta hain oikeaa pizzajauhoa tyyppi "00", mutta eipä aika riittänytkään tattipizzan paistamiseen ja turvauduin Barillan pastaan, hyvää sekin herkkutattien kanssa.

Sunnuntain kävelyretkellä huomasimme, että meidän kaupungissahan on tois pual jokkee oikea Michael Jackson Memorial, monta metriä muurin vierellä rautatiesillan alla. Tässä pari kännykuvaa.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Hyvää hyvistä aineista

Tällainen herkku syntyy, kun minun kaksi lemppariani, Sting ja korsikalainen bändi i Muvrini, pistävät hynttyyt yhteen ja esittävät Fields of Gold

Sofi is coming to town

Torstaina lääkärin odotushuoneessa osui käteeni sen päivän viikkolehti Stern, jossa oli kokonaista kolme sivua Sofi Oksasesta. Juuri kun aloin lukea artikkelia, minut huudettiin sisälle ja kun tulin takaisin, yksi mies oli tietenkin napannut lehden enkä uskaltanut repiä sitä hänen käsistään. Ei auttanut muu kuin mennä kioskille ostamaan oma lehti. Puhdistus ilmestyi vihdoin viimein 19.8. saksaksi ja on jännä tarkkailla, pääseekö se Saksassakin bestsellerlistalle.

Ja minnekäs minä olen menossa maanantaina: kuulemaan ja näkemään Sofia, vau! Saksankielisestä kirjasta lukee loistava näyttelijä Anna Thalbach. Jännää!

Mikä hamppulintu?

Luin äskettäin Topeliuksen liikuttavan tarinan pienestä Rafael-pojastaan, joka kuoli vuoden ikäisenä. Tarinan nimi on Kesästä, joka ei koskaan tullut ja se löytyy mm. täältä.
Tarinassa on hamppulintu ja aloin miettiä, mikähän lintu se hamppulintu oikein on. Kiitos internetin, löysin tekstin englantilaisen käännöksen kautta linnun latinalaisen nimen ja sitä kautta nykyisen suomalaisen nimen hemppo. Hemppo ei ollut aivan vieras sana minulle, sillä se oli meidän biologian opettajamme lempinimi ja nyt vasta tajuan, mistä hän sen nimen oli saanut.

kuva Wikipediasta

Lohdutusta

Kun endokrinologi sanoi tiistaina, että luut on kehnossa jamassa ja joudun ehkä syömään bisfosfaattia, tuli itsesäälin aika ja piti tehdä jotain hyvää. Menin ensin kampaajalle ja sain uuden leikkauksen ja vähän raitoja

ja ostin ruusuja maljakkoon

ja menin mukavan ruotsalaisnaisen vastaanotolle kuulemaan, että keuhkoissa ei ole vikaa ja se arpi, joka siellä näkyy, on joku vanha keuhkopussintulehdus, jota en ole koskaan huomannut sairastavani. Nyt on jo parempi olla. Koska tiedän, että kaikki ovat kiinnostuneet näkemään CT-kuvan keuhkoistani, olkaapas hyvä